Irlannissa illalla;

italialainen illasti irlantilaisen ihanassa illanistujaisissa. Illallinen illastettiin, italialaiseen ihastuttiin. Irlantilainen ihmeissään ihmetteli, ihan itse istuskeli.

Italialainen ikävystyneenä inahti, ' ilta ihan ihmeellinen, ihan itseäni inhoan, itsehän ilmaannuin inhottaviin illanistujaisiin.'

Irlantilainen, irvistäen ilkkui: "Inhoa itseäsi! Ihan ihanat illanistujaiset, illallisen ihan itse ilmaantumisellasi irvikuvaksi iskit."

Italialainen irlantilaisia illallisia inhosi ikuisesti. 

Kärpänen kerroksessani kusi keittoon kamalan kuluttajan. Kun kamala kuluttaja Kalle kärpäsen keksi kuului kova karjaisu: 

"Ken keksi kärpäsen kusemisen keittooni?!"

Kenpä Kallelle kertoisi, kärpänen keksi keittoon kusemisen. 

Kalle keiton kippasi kauas keittolautasesta, kiljui, karjui: 

"Ken keksi kepposen?!"

Kokki kipitti Kallen karjunnan kuultuaan keittöstä: "Kaiken keksi kärpänen. Kepponen kokkien kamalampi!"

Kalle kertoi kavereilleen kokin kajahtaneeksi kilahtaneen. Kärpästen kepponen, kaikkea kanssa. 

Kumihanska ei ole samanlainen kuin villahansikas.

Opin eräältä kaveriltani, ettei villahanskaa voi pitää tiskatessa. Tiesinhän minä tämän, mutta hällä oli hieno syy. 

Nähkääs villahanska on hanskoista ovelin, ei lainkaan kuin pikkusisarensa kumihanska. Kun kumihanska mahtuu käteen samalla tavalla kuivana ja märkänä; villahanska saattaa kutistua mielensä mukaan. 

Jos esimerkiksi villahanska ei pidä käyttäjästään. 

Tai ihan kiusaksi. 

 Hän oli ostanut uudet hienot kengät alkavalle syksylle jo kesän päivinä, koska hän pelkäsi löytävänsä enää rumia kenkiä alennusmyynneistä, kun syksy alkoi. Hän oli valinnut kauniit tennnarit kokoa 35, koska muisteli sen olevan hänen kokonsa. Kata oli koko kesän kävellyt paljain jaloin kaikkialla. Kaupungilla, kotona, humalassa, selvinpäin ja kavereiden kauhuksi myös yöllä. Mitään vakavaa ei tapahtunut koko kesänä vaan Katan jalat olivat yhtä hyvässä kunnossa kuin hänen laittaessaan kengät vaatekomeronsa nurkkaan. Jalanpohjan iho oli kovettunut käytössä ja kesti pieniä neulan teräviä kiviä.

Pienen myönnytyksen Kata oli tehnyt kauppojen kanssa, jotka eivät suostuneet ottamaan häntä sisään paljain jaloin, vaikka hän vannoi ettei syyttäisi kauppaa vahingoista. Joku muu olisi syyttänyt kumminkin. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet mikä oli ihmisen oma valinta ja millaisia vastuita siitä tuli. Kata oli joutunut nielemään anarkistisen ajattelunsa vapaudesta toteuttaakseen kuluttajaa sisällään. Mutta hetkeäkään ei mennyt muuten milloin hän ei olisi ollut paljain jaloin. 

Hän oli tuntenut itsensä niin vapaaksi kengättömänä, niin anarkistiseksi edes kesän ajaksi, villilapsi heinäpellossa, mutta Suomen syksy ja talvi pakotti hänet ostamaan kengät. Kokoa 35, koska hän muisteli sen olevan oma kokonsa. 

Värikkäät hauskan näköiset tennarit olivat katsoneet häntä suoraan sielun perukoille myyntikorissa ja varpaat jäässä sandaaleissa olivat anelleet peitettä. Tennarit olivat puhuneet hänelle henkitasolla, luvanneet olevansa parhaat tennarit, jotka hän koskaan ostaisi. 

Kun Kata alkoi sovittaa tennareita niiden ilkeämielinen luonne paljastui hänelle. Ensiksi Kata yritti saada niitä jalkaan seisaaltaan, mutta tennarit eivät suostuneet. Istuessaan portaille saadakseen paremman otteen vetääkseen, hän joutui myöntymään siihen, että tennarit olivat liian pienet. Hämmästyttävästi hänen jalkansa oli kasvanut kesällä. Kauniit värikkäät tennarit jäivät naulakon alle kankaisten huppareiden seuraan. Hän ei voisi muuta kuin soittaa äidilleen, joka ostaisi uudet kengät hänelle. Innostus uusiin kenkiin oli hävinnyt ja todellisuus kenkien luonteesta paljastunut. 

Lähetettyään tekstiviestin äidilleen uusista kengistä Kata meni olohuoneen puolelle ja lösähti makaamaan sohvalle. Hän kurkotti ottamaan kourallisen eilisiä popcorneja ja yksi popcorni tipahti kirjaston kirjan päälle. Hän oli lainannut sen aikaisin keväällä pääsykokeiden lukua varten, mutta unohtanut sen ja uusinut lainan sallitun määrän verran ja oli viittä vaille viemässä sitä takaisin kirjastoon. 

Mutta nyt kun se oli siinä ja Kata ei voinut lähteä ulos ilman kenkiä hän voisi saman tien katsoa millaista asiaa kirjassa on ja millainen pääsykoe saattaisi olla. Hän ei tiennyt vielä aikoiko mennä pääsykokeeseen, mutta vara ei venettä kaada. Paitsi jos painoa on liikaa. 

Eilisten popcornien voinmaku jäi rasvaiseksi kalvoksi kielen päälle ja kirjaston kirja ylitti loppujenlopuksi laina-ajan viikolla ja maksoi Katalle euron. Mutta hän pääsi ammattikorkeaan. 

Hyvä herra Herranen,

Kiitos rakentavasta palautteestanne, mutta valitettavasti emme pysty palauttamaan elämää, jonka hankitte, koska sen jälleenmyyntiarvo on pahasti kärsinyt. 

Jumala

Suklaakakku



Tämä on aika perussuklaakakun ohje. Perussuklaakakkua tehdessä toimii aivan perussuklaakakun ohje. Sellaisen ohjeen löydät tästä. Tarvitse suklaata. Siksihän sinä suklaakakun olet tekemässä. Olisiko silti helpompaa vain käydä ostamassa suklaakakku? Onko sinulla oikeasti aikaa tehdä suklaakakkuja, kun sinulla on muitakin toimia joita pitäisi saada tehtyä. Kuten se kappale, jota et ole saanut vielä luettua seuraavaan tenttiin, tai sille yhdelle tutulle soittaminen, jolle et koskaan jaksaisi soittaa. Luuletko, että suklaakakkuja tekemällä voit välttää näitä tarpeellisia toimia? Onko suklaakakun tekeminen muka tärkeämpää? Sinä voisit käydä vain ostamassa suklaapatukan kaupasta. Säästäisit hermojasi. Suklaakakun tekeminen on raskasta.

Oletko sinä tosissasi? Hyvä on, annan sinulle ohjeen. Ihan kohta. Muista, että tämä on ihan perussuklaakakku, ei mitään hienoa. Jos osaisit oikeasti leipoa niin eikö olisi kaikkein järkevintä alkaa leipoa ammatiksi? Jos leipominen on sinulle mukamas välttämätöntä, niin mikset leipoisi minullekin suklaakakkua. Joskus minunkin tekee mieli suklaakakkua, mutta leipominen on niin turhauttavaa ja raivostuttavaa, että soitan mieluummin sille tutulle, jota en jaksaisi. Mutta kun suklaakakun leipominen on NIIN raskasta ja niin epäkiitollista. Kukaan ei koskaan halua maistaa suklaakakkujani, joten en minä niitä nyt vain itselleni jaksa leipoa.

Pitäisikö minulla olla joku hemmetin suklaakakkupiiri? Onko sinulla joku hiton suklaakakkupiiri, jolle jaat suklaakakkuja kun leivot niitä noin innokkaasti, että pyydät suklaakakun ohjetta minulta?

Kuule, entä jos menet sinne pieneen suklaakakkupiiriisi ja jätät minut rauhaan. Olisiko hyvä? Minua ei kiinnosta sinun suklaakakkusi.

Ei minulla sinulle mitään ohjetta olisi ollutkaan.

 

Appelsiinien omistuksesta ja niiden hyväksikäyttämisestä kaupanteossa.

1. Luku Appelsiinin hankkiminen

1. Appelsiinilla tässä tarkoitetaan normaalia appelsiinia, jonka levinneisyys aluetta on kasvupaikan lisäksi myös useat kotitaloudet, joissa appelsiinia voi havaita. Käsittelemme tässä osiossa lähinnä tätä aluetta jolle appelsiini on levinnyt kuljetuksen myötävaikutuksesta. 

2. Appelsiinin kuljetus on mysteeri. Vaikka appelsiinin tarkkaa kuljetusta ei voidakaan esittää tässä kirjoituksessa käytettävällä tavalla, voidaan silti todeta että appelsiini kulkeutuu jostain kauppoihin. 

• 2.1 erona ovat ravintolat ja kahvilat joihin appelsiini kulkeutuu eri reittejä kuin kotitalouksiin. Niitä käsitellään erillisessä osiossa. 

3. Appelsiini on appelsiinin ostajan, kun ostaja ostaa appelsiinin ja antaa sille näin taloudellisella sopimuksella luvan levittäytyä asianomaisen kotitalouteen. 

• 3.1 sopimuksen tekemiseen riittää, että yksi talouteen kuuluva on todistamassa sopimusta ja sen syntymistä ja näkee sen hyväksi. 
• 3.2 appelsiinin voi antaa eri talouteen vaikka sopimuksen tekisikin tämän talouden osallinen.
• 3.3 appelsiinia ei kuulla sopimusta tehdessä.
• 3.4 sen sijaan taloutta kuullaan sen mukaan mikä on välittäjän mielestä tarpeellista.

4. Kun lupa levittäytymiseen on annettu appelsiini ohjataan uuteen talouteen kauppakassilla, jossa saattaa olla ohjattavana muitakin kyseiseen talouteen leviäviä appelsiinin verrattavia. 

• 4.1 appelsiinin kuuluu hyväksyä talouden muut appelsiinin verrattavat 
• 4.2 appelsiini ei pysty purkamaan sopimusta tässä vaiheessa poikkeuksena koko ohjauksessa käytettävän kauppakassin häviäminen, katoaminen, pahoinpitely taikka muu toimi, joka saattaa vaikuttaa appelsiiniin appelsiinin vastaisesti.
• 4.3 appelsiinin myötävaikutuksesta tapahtuvaa pahoinpitelya, katoamista, tuhoutumista ei katsota kumminkaan tämän kirjoituksen nojalla appelsiinin itse aiheuttaman, koska 

4.3.1 appelsiinin katsotaan olevan vajaamielinen, omaan ajatteluun kykenemätö ja muutenkin vihannes 

4.3.1,1 jota se kumminkaan ei ole, eikä 4.3.1 kumoa appelsiinin oikeutta olla hedelmä

•        4.3.1.1.1 aiempia eli 4.3.1 ja 4.3.1.1 huomautuksia ei olla lisätty lietsomaan   epätasa-     arvoa vihannesten ja hedelmien keskuuteen, eikä minkäänlaiseen hedelmien suosimiseen suotaisi ryhdyttävän tämän kirjoituksen pohjalta.

5. Kun appelsiini on levittäytynyt uuteen talouteen sen katsotaan levittäytyneen uuteen talouteen.

• 5.1 appelsiinin siirtäminen vastoin appelsiinin vajaamielistä tahtoa on luvallista
• 5.2 appelsiinin katsotaan kuuluvan ostajalle viimeistään kun appelsiini on ostajan kotitaloudessa. 

Noora on murentanut minun selkeät ajatukseni. Hän on sotkenut hiuksillaan seittejä päähäni, myllertänyt mielenmaisemissani, maalannut ne mieleisiksiin ja minä katson vierestä parkuen. En enää tiedä miten tai miksi janoan hänen seuraansa, joka tekee minusta tuskaisen, saa minut huutamaan kauhusta, kun katson hänen sielun säästöliekillä palavia silmiään, joihin on kirjoitettu tarkat ohjeet tuhota minut. 

Vainoharhaisuuteni alkaa saada minusta otetta ja odotan puhelin kädessä joskus minuuttejakin, että hän ottaisi ja soittaisi, kunnes huomaan tyhmyyteni. En pysty tekemään mitään ollessani hänen kanssaan, enkä pysty tekemään mitään kun en ole hänen kanssaan. Joka valveilla olon hetki mietin miten purkaa hänen asettamiaan miinoja maastostani, kuinka häätää hänet silmämunistani joihin hän on liimautunut. Sulkiessani silmäni saan hetken rauhan, kun pienen nanosekunnin aivoni muodostavat sähköisen mielikuvan hänestä. Sen hetken hengitän ja hengitykseni on jäistä. 

Nooran tyhmyys on se mikä vaikuttaa minuun eniten. Igor, joka tallustelee perässäni tavallista apeammin ja vaatii minua kutsumaan häntä hänen omalla nimellään, aiheuttaa levottomuutta muussa joukkueessani. Aistini kilpailevat kuka unohtaa Nooran ensiksi. Igor vaatii, vaatii kurkku kipeänä minua kutsumaan häntä oikealla nimellä ja vastaan huutaen, huutaen niin maan perkeleesti ja vihaisena että teen mitä tahansa kunhan hän lopettaa seuraamiseni. 

Ja hän jää kadun kulmaan ihmeen vapautunut hymy kasvoillaan minun jatkaessa matkaani apteekkiin. Hyvä! En koskaan pitänytkään hänestä. Igor oli ikävä, tylsämielinen ihminen, joka palvoi minua rajattomasti, mutta unohti täydellisyyden tavoittelussaan kokonaan viihdyttämisen. Häntä ei tule ikävä. Olisin hankkiutunut siitä riutuvasta ihmissuhteesta eroon joka tapauksessa. 

----

Illalla huomasin miten paljon tapettini repaleinen repeämä, josta paistoi edellisen asukkaan ranta maisema, näyttikään Igorin siluetille lipumassa kauas aurinkoiseen auringonlaskuun palmupuiden katveessa. 

 Vai onko kaikki harhaa

Kauniin syysilman kireässä pakkaseen kääntyvässä illassa aurinko oli kadonnut ja kuu alkoi pikkuhiljaa laiskanpuoleisesti nousta tehtäviinsä. Pilvet lipuivat tuskin huomattavalla vauhdilla taivaanrannassa, kun syystuuli riepotteli kultaisia lehtiä pitkin pihaa. Jo ruskeaan taittuva ruoho mätäni kiviin kiinni ja ylikäyneitä omenoita tipahteli puusta tuulen niitä töniessä. Kun tätä kaikkea katselee ajatellen kaihosti syksyä se herättää kauniita ajatuksia, mutta oikeasti se kerti vaan että talvi oli tulossa ja luonto kuoli taas pariksi kuukaudeksi, ja jos ei kuollut niin ainakin siirtyi maan alle lämpimään. Jonnekin missä sitä ei voinut käsin kosketella. Lumen alle. Lumen alta kesäisin löytyi kaikkea muutakin, jotkut vähemmän mukavia muistutuksia viimeisestä kesästä ja sen loistosta ja toiset taas mukavia yllätyksiä, hukattuja tavaroita, kadonneita leluja. Joskus lumen alta löytyi vain viime syksyisiä lehtiä, jotka olivat lahonneet, mutteivat kumminkaan muuttuneet täysin tunnistamattomiksi. Syksy, niin no, syksy on aika raakaa aikaa, jolloin ajoitus on kaiken aa ja oo. Jos oravat esimerkiksi eivät osaisi ennustaa syksyä ei niillä lienee olisi kamalasti mahdollisuuksia. Puhumattakaan nyt mistään muusta vielä herkemmästä lajista. 

Yksikseen kävellessään kaiken tämän kuolleen kesän keskellä tuntuu mieltä lämmittävältä katsella sisälle ikkunoista perheitä jotka nauravat yhdessä taikka vaan istuvat tuppisuuna keskenään ja miettiä onko tämä ollenkaan reilua, ettei tässä ammatissa ole ketään jolle jakaa tätä tuskaa. Totta kai, tietenkin meitä on useampi enkä ole yksin, mutta miettii niin kenelle minä voisin soittaa, kelle minä voisin kertoa miten inhottavaa on kuljeskella etsimässä kadonneita sieluja syksyn lehtituiskeessa, kun muut vaan istuvat pehmeissä tuoleissaan sisällä katsomassa aivojentappamisviihdettä. Jollekin toiselle joka kerää sieluja? En voisi, ei siinä mitään. 

Me emme puhu toisillemme vaikka meillä olisi paljon puhuttavaa keskenämme. Mutta perusluonteemme on niin erakkoinen niin vastenmielinen ettemme kestä katsoa toista samanlaista silmiin niinpä olemme tuomittuja katselemaan muita jotka eivät meitä huomaa. He eivät näe meitä koska jos näkisivät he tietäisivät ja jos he tietäisivät he osaisivat välttää. En tiedä kuka keksi sielujen sympatian, mutta sielut ovat oikeasti todella ilkeitä ihmisten polttoainetta. Joillakin sielu tulvii ihohuokosista ulos ja aiheuttaa kylmiäväreitä kanssaihmisissä taikka sitten on olemassa ihmisiä jotka hengittävät toistensa sieluja. Se ei ole ollenkaan niin hienoa kuin miltä se kuulostaa vaan johtaa väsymykseen sekä päänsärkyyn, koska liikaa sielua on aina liikaa sielua.